Yksinkertaisuuden ja raaka-aineen merkityksen korostaminen ei tarkoita, että kokki tai ruokaharrastaja haluaisi päästä helpommalla tai halvemmalla. Päinvastoin. Laatu maksaa usein enemmän, ja keskivertoa parempien raaka-aineiden löytäminen ei aina ole helppoa tai edes mahdollista.

Paitsi Italiassa. Kokemukseni mukaan Italiassa on liki mahdotonta välttää hyviä raaka-aineita. Jokaisessa pienimmässäkin kylässä on lihakauppa ja leipomo. Ja paikallinen pientuottaja, joka puristaa kipakan makuista oliiviöljyä, tekee juustoa tai viljelee mehukkaita tomaatteja, jollaisia suurin osa meistä ei saa koskaan maistaa.

Italiassa voi helposti käydä kuten kerran Toscanassa. Minut ja bussilastillinen muita ruokamatkailijoita oli kutsuttu illastamaan viinitilalle. Takana oli jo monta viinitilavierailua. Olimme kaikki väsyneitä ja nälkäisiä, ja totta puhuen olisimme mieluiten haukanneet jotain pikaista ja jääneet hotelliin nukkumaan. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, eikä pimenevällä vuoristotiellä tullut vastaan ainuttakaan autoa. Lopulta sumuvaipan syleilystä erottui majesteetillinen sypressikuja, ja sen päässä renessanssiaikainen linna. Ylenpalttinen illallinen ravioleineen, maalaismakkaroineen, vihanneshöystöineen ja vasikanpaisteineen oli viikon herkullisin kohokohta. Ja talon paras chianti sellaista nektaria, että moni meistä osti sitä tuliaisiksi kotiin.